Kerhossa

Lokakuussa rohkaistuin vieralemaan kerhossa. Kerho pelasi ravintola Vanhan Polin Pokkamonttu-kabinetissa. Paikallaolijoista muistan Jaakko Munkin 3 kyu, Oliver Whiteheadin ja Kyösti Lehdon. Jaakko ja Kyösti pelasivat, kun saavuin paikalle. Katselin peliä ja sen päätyttyä pelasin Jaakkoa vastaan. Sain yhdeksän kiveä. Ensimmäisessä nurkassa pelasin tsukenobi josekin, jota olin nähnyt pelattavan Lontoossa. Hävisin pelin, mutta pelasin ilmeisesti kuiten kin sen verran hyvin, että seuraavassa pelissä Jaakkoa vastaan minulla olisi kahdeksan kiveä.

Seuraavan kerran kävin kerholla kolme viikkoa myöhemmin. Otin Jaakko Munkilta kahdeksan kiveä. Tällä kertaa Jaakko pelasi ensin korkean kakarin (4-6) nurkkaani vastaan ja seuraavaksi matalan kakarin (14-17) vastakkaisessa kulmassa olevaa kieveäni vastaan. Kun pelasin tsuken päälle Jaakko pelasi hanen väliin, jolloin en päässyt pelaamaan tsukenobi josekia. Taisin kuitenkin voittaa pelin. Tutustuin kerhossa myös Keijo Alhoon ja Ilkka Lehtoon. 

Helsingin Go Kerho

Helsingin Go kerhon perustava kokous oli 27.8.1979. Paikalla olivat muuman muassa Jaakko Munkki, Keijo Alho ja Oliver Whitehead. Itse en vielä tiennyt kerhosta tai go-toiminnasta Suomessa vielä mitään enkä siis ollut paikalla. Jälkeenpäin kuulin, että paikalla oli ollut  nuori nainen, joka oli istunut koko kokouksen ajan aivan hiljaa. Hän oli kaiketi luullut, että porukka oli perustamassa go-go-kerhoa, eikä olut kehdannut tunnustaa erehtyneensä.

Syksyllä aloitin opiskelun Helsingin Yliopistossa.  Go-kerhosta kun minulla ei ollut tietoa, harkitsin paremman puutteessa shakkikerhoon osallistumista taka-ajatuksena, että sieltä ehkä onnistuisi houkuttelemaan jonkun pelaamaan myös gota. Puhuin opiskelukavereilleni gosta ja jou oli nähnyt Porthanian ilmoitustaululla Helsingin Go kerhon ilmoituksen. Muutamaa viikkoa myöhemmin päätin vierailla kerhossa. 

Ensimmäinen lauta

Tultuani Suomeen tein itselleni golaudan. Piirsin vanerilaudalle ristikon. Vaihdoin kaksi markkaa kuparipenneiksi ja kaksi markkaa alumiinipenneiksi ja käytin niitä go kivinä. Akateemisesta kirjakaupasta löysin Edward Laskerin kirja Go and Go-Moku, josta ammensin ensimmäiset oppinin pelistä. Kirjassa mainittiin että go-pelissä voi tehdä laajoja taktisia operaatiota.  Pelasin muutaman pelin veljieni kanssa ja olin tyytyväinen tekemääni laajaan taktiseen operaatioon eli ison ryhmän tappamiseen.

Tutustuminen gohon

Olin jo nuorena poikana lukenut Antero Vipusesta noin palstan mittaisen tekstin gosta. Sain siitä käsityksen, että päätarkoitus on ottaa vangiksi vastustajan kiviä. Tulin siihen tulokseen, että kivillä on liian helppo paeta, eikä peli ole kiinnostava.

Kesällä 1979 matkustin Lontooseen matematiikkaolympialaisiin Suomen joukkueessa. Ruotsin joukkueen Johan Rådella oli mukanaan golauta ja näin kun hän pelasi muiden kanssa. Arvelin, että pelissä olisi kuitenkin järkeä, kun nämäkin ihmiset sitä pelaavat. Kokeilin, sitten peliä ja sain Johanilta yhdeksän tasoituskiveä. Hävisin pelin reilusti. Mietin yhden vastustajan ryhmän ahdistelumahdollisuutta, kun kibitzeri neuvoi Johanille, että sitä pitää puolustaa. Ryhmän tappaminen olisi muuttanut pelin tasaiseksi. Pelasin vielä Lontoossa toisen pelin, Ari Karppista vastaan.

Blogin avaus

Olen pelannut gota vuodesta 1979 alkaen eli 1970-, -80-, -90-, 2000- ja 2010-luvuilla eil viidellä vuosikymmenellä. Kirjoittelen tänne sattumuksista peliurani ajalta.

Matti Siivola