Tutustuminen gohon

Olin jo nuorena poikana lukenut Antero Vipusesta noin palstan mittaisen tekstin gosta. Sain siitä käsityksen, että päätarkoitus on ottaa vangiksi vastustajan kiviä. Tulin siihen tulokseen, että kivillä on liian helppo paeta, eikä peli ole kiinnostava.

Kesällä 1979 matkustin Lontooseen matematiikkaolympialaisiin Suomen joukkueessa. Ruotsin joukkueen Johan Rådella oli mukanaan golauta ja näin kun hän pelasi muiden kanssa. Arvelin, että pelissä olisi kuitenkin järkeä, kun nämäkin ihmiset sitä pelaavat. Kokeilin, sitten peliä ja sain Johanilta yhdeksän tasoituskiveä. Hävisin pelin reilusti. Mietin yhden vastustajan ryhmän ahdistelumahdollisuutta, kun kibitzeri neuvoi Johanille, että sitä pitää puolustaa. Ryhmän tappaminen olisi muuttanut pelin tasaiseksi. Pelasin vielä Lontoossa toisen pelin, Ari Karppista vastaan.